Pyöräily hiihtäjien harjoittelumuotona on aihe, joka jakaa helposti mielipiteitä. Jotkut saattavat jopa ajatella, ettei pyöräilystä ole hiihtäjälle mitään hyötyä. Antti Haqgvist on eri mieltä. Oikein tehtynä pyöräharjoittelu sopii hyvin kaiken tasoisten hiihtäjien harjoitusohjelmaan.

Pyöräily hiihtäjien harjoittelumuotona on aihe, joka jakaa helposti mielipiteitä. Jotkut saattavat jopa ajatella, ettei pyöräilystä ole hiihtäjälle mitään hyötyä. Antti Haqgvist on eri mieltä. Oikein tehtynä pyöräharjoittelu sopii hyvin kaiken tasoisten hiihtäjien harjoitusohjelmaan. Tässä Antti Hagqvistin vinkit. Antti Hagqvistin mukaan, joka työskenteli pitkään Risto-Matti Hakolan valmentajana ja valmentaa edelleen sekä kilpa- että harrasteurheilijoita, pyöräily mahdollistaa säännölliset pitkäkestoiset harjoitukset lisäämättä rasitusvammojen riskiä. Toisin sanoen pyöräily on jalkojen kuormitukselle hellävaraisempaa kuin esimerkiksi juoksu.

Hagqvistilla on muutamia vinkkejä aloitteleville pyöräilijöille. Ensimmäinen on seurata etenemistä, mikä tarkoittaa, että ajokertojen määrää ja pituutta tulisi lisätä vähitellen. Joten ensimmäisen ajon ei pitäisi kestää kolmea tuntia, vaan tunti riittää.

Poljinnopeuden pitäminen suhteellisen korkeana on myös tärkeää, erityisesti hiihtäjille. Tällöin lasku on dynaamisempaa ja vastaa juoksun ja maastohiihdon rytmiä. Hagqvistin mukaan 90–100 rpm (kierrosta minuutissa) on hyvä lukema.

Kolmas keskeinen tekijä on syke. Pyöräilyssä sykkeen kynnysarvot ovat noin kymmenen lyöntiä alhaisemmat kuin juoksussa ja hiihdossa.

”Jos kuntoilijan aerobinen kynnys on 140 (lyöntiä minuutissa), hyvä nyrkkisääntö on, että pyöräilyssä se on 135 (lyöntiä minuutissa). Hyvin harvat ihmiset ovat tästä tietoisia, ja sitten alamme epäillä, että jalkojeni voimassa on jotain vikaa, kun en puolentoista tunnin pyöräilyn jälkeen enää pysty ajamaan ylämäkeen”, Hagqvist sanoo. Maastohiihto.comissa.

Hiihtäjälle pyörä on hyvä ystävä, etenkin peruskestävyyden kehittämisen näkökulmasta. Monet suosivat pyöräilyä harjoittelumuotona pitkillä matkoilla.

Hagqvistin mukaan pitkät pyörälenkit aloitetaan usein liian kovaa, eikä virhettä välttämättä huomata edes lenkin jälkeen. Tämä johtuu siitä, että teho laskee, mikä ei näy sykkeessä. Tehon seuraaminen ilman mittaria voi olla hankalaa.

”Useimmat ihmiset aloittavat liian kovaa, kun kaikilla ei ole tehomittaria, ja teho laskee loppua kohden. Syke voi pysyä tasaisena, ja luulet juosseesi lenkin tasaisella teholla, mutta todellisuudessa teho on laskenut loppua kohden. Tehon tulisi pysyä tasaisena tai nousta hieman laadukkaan harjoituksen ylläpitämiseksi.”

Tehomittari voi olla arvokas ostos niille, jotka pyöräilevät paljon.

Gravel on hyvä vaihtoehto hiihtäjille

Hagqvistin mukaan tärkeintä uutta pyörää ostettaessa on miettiä sen kokoa ja käyttötarkoitusta.

"Harvoin ostamme liian ison pyörän, mutta usein näemme, että ryhmä ajaa liian pienellä pyörällä."

”Myös käyttötarkoitus on otettava huomioon. Jos pyörä on tarkoitettu harjoitteluun, ajoasennon ei tarvitse olla epäinhimillinen. Sinun on löydettävä ajoasento, jossa voit mukavasti viettää tuntikausia.”

Hiihtäjille Hagqvist suosittelee sorapyörää, jolla on mukava ajaa sekä asfaltti- että hiekkateillä. Erityisesti aloittelevat pyöräilijät hyötyvät lajin harjoittelusta hiekkatiellä hieman turvallisemmassa ympäristössä.

Erityisesti maastopyöräilyyn verrattuna Hagqvist suosisi gravelia.

”Jos hiihtäjä ajaa vain maastossa, se on fysiologisesti hyvin samanlaista kuin hiihto. Se muistuttaa intervalliharjoittelua, kun ylä- ja alamäet vuorottelevat.”

Oletko kiinnostunut pitkän matkan ja perinteisen hiihdon harjoittelusta? Klikkaa tästä täältä ja lue lisää.