Pyöräily voi oikein tehtynä olla tehokas lisä hiihtoharjoitteluun. Asiantuntija kertoo, miksi kaiken tasoisten hiihtäjien tulisi harkita sen lisäämistä kesärutiineihinsa.

Pyöräily hiihtäjien harjoittelumuotona on aihe, joka jakaa helposti mielipiteitä. Jotkut saattavat jopa ajatella, ettei pyöräilystä ole hiihtäjälle mitään hyötyä. Antti Hagqvist on eri mieltä. Oikein tehtynä pyöräharjoittelu täydentää kaiken tasoisten hiihtäjien harjoitusohjelmaa.

Hagqvistilla on muutamia pyöräilyvinkkejä aloitteleville pyöräilijöille. Ensimmäinen on seurata etenemistä, mikä tarkoittaa, että ajokertojen määrää ja pituutta tulisi lisätä vähitellen. Ensimmäisen lenkin ei tulisi kestää kolmea tuntia, vaan tunti riittää.

Myös suhteellisen korkean kadenssin ylläpitäminen on tärkeää, erityisesti hiihtäjille. Silloin ajaminen on dynaamisempaa ja vastaa juoksun ja maastohiihdon rytmiä. Hagqvistin mukaan 90–100 rpm (kierrosta minuutissa) on hyvä lukema.

Kolmas keskeinen tekijä on syke. Pyöräilyssä sykkeen kynnysarvot ovat noin kymmenen lyöntiä alhaisemmat kuin juoksussa ja hiihdossa.

"Jos kuntoilijan aerobinen kynnys on 140 (lyöntiä minuutissa), hyvä nyrkkisääntö pyöräilyssä on 135 (lyöntiä minuutissa). Hyvin harvat ihmiset ovat tästä tietoisia, ja sitten alamme epäillä, että jalkojeni voimassa on jotain vikaa, kun en puolentoista tunnin pyöräilyn jälkeen enää pysty ajamaan ylämäkeen", sanoo Hagqvist Maastohiihto.comissa.

Hiihtäjälle pyörä on hyvä ystävä, erityisesti peruskestävyyden kehittämisen näkökulmasta. Monet suosivat pyöräilyä pidempien harjoitusten muotona.

Hagqvistin mukaan pitkät pyörälenkit aloitetaan usein liian kovaa, eikä virhettä välttämättä huomata edes lenkin jälkeen. Tämä johtuu siitä, että teho laskee, mikä ei näy sykkeessä. Tehon seuraaminen ilman mittaria voi olla hankalaa.

”Useimmat ihmiset aloittavat liian kovaa, kun kaikilla ei ole mittaria, ja teho laskee loppua kohden. Syke voi pysyä tasaisena, ja sinusta tuntuu, että olet ajanut lenkin tasaisella teholla, mutta teho on laskenut loppua kohden. Tehon tulisi pysyä tasaisena tai nousta hieman laadukkaan harjoituksen ylläpitämiseksi.”

Tehomittari voi olla arvokas sijoitus säännöllisesti pyöräileville hiihtäjille.

Lue myös: Kynnysvalmennus – Miten se tehdään?

Gravel on hyvä vaihtoehto hiihtäjille

Hagqvistin mukaan tärkeimmät huomioon otettavat tekijät uutta pyörää ostettaessa ovat sen koko ja käyttötarkoitus.

"Harvoin ostamme liian ison pyörän, mutta usein näemme ihmisten ajavan liian pienellä pyörällä."

”Myös käyttötarkoitus on otettava huomioon. Jos pyörä on tarkoitettu harjoitteluun, ajoasennon ei tarvitse olla epäinhimillinen. Sinun on löydettävä ajoasento, jossa voit mukavasti viettää tuntikausia.”

Hiihtäjille Hagqvist suosittelee gravelpyörää, jolla on mukava ajaa sekä asfaltti- että sorateillä. Erityisesti aloittelevat pyöräilijät hyötyvät lajin harjoittelusta hiekkatiellä hieman turvallisemmassa ympäristössä.

Erityisesti maastopyöräilyyn verrattuna Hagqvist suosisi gravelia.

”Jos hiihtäjä ajaa vain maastossa, se on fysiologisesti hyvin samanlaista kuin hiihto. Se muistuttaa intervalliharjoittelua, kun ylä- ja alamäet vuorottelevat.”

*Tämä artikkeli julkaistiin alun perin Maastohiihto.comissa ja sitä on päivitetty tänään, 12. kesäkuuta 2026, ProXCskiing.com-sivustolla.

Oletko kiinnostunut pitkän matkan ja perinteisen hiihdon harjoittelusta? Klikkaa tästä TÄÄLTÄ ja lue lisää.