Arsi Ruuskanen nousi olympiakaudella Suomen parhaaksi miespuoliseksi maastohiihtäjäksi, murtautui maailmancupin eliittiin ja osoitti olympialaisissa ja maailmancupin kisoissa kuuluvansa maailman parhaiden kestävyyshiihtäjien joukkoon.

Arsi Ruuskanen nousi kuluneella kaudella selvästi Suomen johtavaksi mieshiihtäjäksi. Siilinjärveläinen urheilija on vielä uransa kehitysvaiheessa, mutta kausi 2025–2026 osoitti, että hän on ottanut merkittävän askeleen kohti kansainvälistä huipputasoa.

Ruuskanen voitti alle 23-vuotiaiden maailmanmestaruuden 2022 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa Lygnanissa vuonna 15. Hänen nousunsa kohti huippua on ollut tasaista ja johdonmukaista. Hän pääsi ensimmäisen kerran kymmenen parhaan joukkoon maailmancupissa sijoittumalla kahdeksanneksi 20 kilometrin vapaan hiihtotavan kisassa Davosissa joulukuussa 2022. Vuonna 2024 hän sijoittui yhdeksänneksi legendaarisessa Tour de Skin päätösnousussa Alpe Cermisille Val di Fiemmessä. Joulukuussa 2025 hän sivusi uransa parasta tulosta sijoittumalla jälleen kahdeksanneksi 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kisassa Trondheimissa. Kaikki tämä loi pohjan kaudelle, joka vei hänet lähemmäksi maailman kärkeä.

Lue myös: Perttu Hyvärinen – määrätietoisen työn mestari jättää ladut

Olympialaiset nostivat Ruuskasen uudelle tasolle

Ruuskanen onnistui vakuuttavasti talven päätapahtumassa, Milano-Cortina 2026 -talviolympialaisissa. Hän oli skiathlonin paras suomalainen hiihtäjä sijoittuen 11:nneksi, mikä toi esille hänen monipuolisuuttaan ja tasaisuuttaan.

Hänen suurin menestyksensä tuli 50 kilometrin perinteisessä kilpailussa, jossa hän sijoittui seitsemänneksi. Tulos oli merkittävä suomalaisesta näkökulmasta ja osoitti, että hän kuuluu kansainvälisen eliittiin jopa lajin arvostetuimmalla matkalla. Kilpailu osoitti hänen kestävyytensä, taktisen älykkyytensä ja kykynsä tahdistaa itseään tehokkaasti.

Uran parhaat suoritukset loppukauden maailmancupissa

Olympialaisten jälkeen Ruuskanen säilytti vahvan vireensä maailmancupissa. Falunissa maaliskuussa 2026 hän saavutti uransa parhaan tuloksen sijoittumalla kuudenneksi 20 kilometrin hiihdossa tehden läpimurron lähelle kärkisarjaa.

Vain viikkoa myöhemmin Lahden maailmancupissa hän sijoittui neljänneksi 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Hän jäi niukasti palkintokorokesijan ulkopuolelle, mutta tulos oli vahva osoitus hänen edistymisestään, erityisesti perinteisen hiihdon osalta.

Nämä suoritukset osoittivat, että Ruuskasen taso on noussut pysyvästi. Hän ei ole enää vain kymmenen parhaan joukossa, vaan pystyy haastamaan maailman parhaat kilpailusta toiseen, mikä tekee hänestä yhden Suomen lupaavimmista tulevaisuuden menestyskandidaateista maastohiihdossa.

Kausi päättyi notkahdukseen SM-kisoissa

Kausi ei kuitenkaan päättynyt Ruuskasella juhlavasti. Suomen mestaruuskilpailuissa hänen tuloksensa olivat vaatimattomia kauden lopussa, mikä saattaa viitata pitkän kauden aikana kertyneeseen väsymykseen. Kauden päättävässä 50 kilometrin kilpailussa hän sijoittui vasta yhdeksänneksi jääden voittaja Alexander Ståhlbergistä 3 minuuttia ja 37 sekuntia.

Samaan aikaan tämä korostaa Ruuskasen kykyä olla suurten kisojen hiihtäjä, joka pystyy venymään tärkeimmissä kilpailuissa. Kansalliset mestaruuskilpailut eivät välttämättä sytytä hiihtäjää samalla tavalla kuin arvokisat tai maailmancup. Tämä enteilee hyvää tulevaisuudelle, erityisesti tulevien Falunin MM-kisoja silmällä pitäen, joissa kuninkuusmatka hiihdetään vapaalla hiihtotavalla, mikä sopii Ruuskaselle hyvin.

Vapaan hiihtotekniikan spesialistista pitkän matkan hiihtäjäksi

Ruuskasta on pidetty yleensä vahvana luistelijana. Hänen luistelutekniikkansa on tehokas, ja hän pystyy ylläpitämään kovaa vauhtia myös pitkillä matkoilla.

Tällä kaudella hän kuitenkin paransi selvästi perinteistä tekniikkaansa. Hän ei ole enää vain luistelutekniikan ammattilainen, vaan pystyy kilpailemaan korkealla tasolla molemmilla hiihtotavoilla. Tämä näkyi erityisesti olympialaisten 50 kilometrin kilpailussa sekä hänen huippusuorituksissaan Lahdessa ja Falunissa.

Tämän kehityksen myötä Ruuskasesta on tullut vahva monipuolinen kestävyyshiihtäjä, joka pystyy menestymään erilaisissa kilpailuissa ja erityyppisillä radoilla.

Uusi johtava nimi suomalaisten miesten maastohiihdossa

Kaiken kaikkiaan Ruuskasen kausi oli selvä läpimurto, vaikka hän ei yltänytkään palkintokorokkeelle olympialaisissa tai maailmancupissa. Hän nousi lähelle maailman eliittiä merkittävissä kilpailuissa, vakiinnutti asemansa maailman huipputason tuntumassa ja kehittyi kokonaisvaltaisemmaksi hiihtäjäksi.

Kauden aikana hän oli kokonaisvaltaisesti Suomen paras mieshiihtäjä, mikä heijastaa laajempaa muutosta Suomen miesten maastohiihdossa. Iivo Niskanen on edelleen maan ykkösnimi perinteisellä ja yhä vahva palkintokoroketason urheilija, mutta kaksi viimeistä arvokisaa ovat menneet sivu suun sairastumisen vuoksi. Ruuskasen kehitys viittaa nyt siihen, että hänellä on tulevina vuosina potentiaalia kilpailla aivan kärkisijoista pääkisoissa – ja mahdollisesti ottaa haltuunsa kuninkaan viitta Suomen miesten hiihdossa.

Voit myös lukea maastohiihtoa käsitteleviä artikkeleita langd.se ja langrenn.com.