Historia

Jällivaarassa sijaitsevasta Dundret Runtista on tullut selkeä kevään merkki ja luonnollinen kohde monille hiihtäjille. Mutta mistä kaikki alkoi?

Vuonna 11Dundret Runtin ensimmäisellä kierroksella 1965. huhtikuuta 228 osallistujaa jonotti Dundretin juurelle. Jo ensimmäisellä kerralla hiihtäjät saivat valita kahden matkan, 30 km tai 60 km väliltä. 60 km:n matkat lähtivät Harrträskin läheltä, kun taas 30 km:n osallistujat nousivat köysiradalla (!) Dundretin huipulle ennen kuin ylittivät vuoren alas kohti eteläpuolella sijaitsevaa Kelvan tarkastuspistettä.

Kilpailun idea syntyi legendaarisen hiihtojohtajan Gösta Frohmin vierailtua Jällivaarassa. Hän uskoi, että Ruotsin ulkoiluliiton tulisi järjestää virkistyskilpailu Dundretin ympäristössä. ”Dundret Runt – sano se useita kertoja, niin siitä tulee runoutta” hän sanoi. Pian sen jälkeen järjestettiin ensimmäinen kilpailu.

Vuonna 1969 Dundretin huipulle kulkevaa köysirataa käytettiin viimeisen kerran kilpailussa. Äärimmäisen jäiset olosuhteet aiheuttivat kaaosta osallistujien yrittäessä laskeutua vuorelta kohti Kelvaa, mikä johti lukuisiin loukkaantumisiin ja suksien ja sauvojen rikkoutumisiin. Seuraavana vuonna otettiin käyttöön uusi rata, mutta paikalliset eivät ottaneet sitä hyvin vastaan. "Tämä ei ole Dundret Runt," hiihtäjät protestoivat. Vuonna 1971 30 kilometrin reitti asetettiin lopulta nykyiseen muotoonsa, jolloin osallistujat pystyivät näkemään Dundretin kaikista suunnista.

Myös reitin varrella olevilla huoltoasemilla on erityinen historia.

Ruoka- ja juomapisteillä on aina ollut tärkeä rooli Dundret Runtissa ja ne ovat tärkeitä pysähdyspaikkoja vapaa-ajan hiihtäjille. Jo vuonna 1965 järjestäjät tekivät yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. 30-vuotisjulkaisussa vuonna 1994 todettiin:

”Dundret Runtissa tärkeintä on itse tavoite – ei aika. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hiihtäjät pysähtyvät asemilla nauttimaan ansaitusta tauosta, mikä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

Tuo perinne elää edelleen. Nykyään 30 kilometrin reitillä on viisi ja 50 kilometrin reitillä seitsemän pysäkkiä, joissa paikalliset yritykset ja organisaatiot tarjoavat virvokkeita ja tervetulleen tunnelman paluumatkalla Hellner-stadionille.

Kisat

Dundret Runt on ollut alusta asti harrastelijoiden kilpailu ilman ajanottoa, ja tämä perinne jatkuu. Lähtöaika on klo 1965–07, ja yhteislähtö alkaa klo 00. Osallistujat hiihtävät vuoren ympäri omaan tahtiinsa – kiirettä ei ole. Reitin varrella on juomapisteitä, kannustusjoukkoja ja loistava tunnelma. Kilpailun loppupiste on Porjusvägenillä klo 09, ja maaliin on vielä 00 km matkaa.

13km

Vuonna 2025 käyttöön otettu 13 km:n matka alkaa bussikuljetuksella Kelvajärvelle. Sieltä kilometrin mittainen kuljetusosuus johtaa lähtöön XL Bygg/Colorama -tarkastuspisteen lähelle. Reitti jatkuu sitten vaihtelevassa maastossa Hellner-stadionille maaliin. Useiden huoltopisteiden ansiosta tämä kilpailu tarjoaa nautinnollisen kokemuksen kaikenikäisille osallistujille.

30km

30 kilometrin reitti on suhteellisen helppo ja kulkee pääasiassa Dundretia ympäröiviä suoalueita. 10 kilometrin jälkeen ruokapiste – josta 50 kilometrin reitti palaa – on suosittu sekä hiihtäjien että katsojien keskuudessa. Täällä sytytetään nuotioita ja tarjoillaan lämmintä poronlientä.

Muutaman kilometrin päässä Malmin tarkastuspisteestä reitillä on sen ainoa varsinainen alamäkiosuus, joka johtaa vanhalle niitylle, Tunturistavosjänkälle. 17 kilometrin jälkeen hiihtäjät kohtaavat Porjusvägenin nousut, jotka ovat vaativa haaste monille harrastajille. Huoltopisteitä on täällä usein, ja viimeisen ruokatauon jälkeen maaliin Hellner Stadiumille on jäljellä viisi helpompaa kilometriä.

50km

Pitkä Dundret Runt oli alun perin 60 km pitkä ja sitä pidettiin laajalti erittäin vaativana. Vaikka se ei olekaan yhtä pitkä, sitä verrataan usein Vasaloppetiin. Nykyään reitti on lyhennetty 50 km:iin (tarkalleen 47 km), mutta se on edelleen kova haaste.

Kymmenen kilometrin mittaisen Harrträskin varrella ja laajojen suoalueiden halki laskemisen jälkeen hiihtäjät saapuvat toiselle tarkastuspisteelle Renforskningenissä. Tällä entisellä tutkimusasemalla Ruotsin maataloustieteellinen yliopisto teki tutkimusta porojen hätäruokinnasta. Täällä osallistujat tankkaavat mustikkakeitolla ja urheilujuomalla.

Vaativin osuus seuraa pitkine nousuineen Kuolpan solan yli. Seuraava suuri haaste on kilpailun puolivälissä: Saivovaaran nousu, pitkä ja tasainen nousu reitin reunaa pitkin. Saivovaaran jälkeen ansaittu kilometrin lasku johtaa takaisin 30 kilometrin reitille, jossa hiihtäjät palkitaan lämpimällä poronliemellä.

Lisätietoja tapahtumasta löytyy TÄÄLTÄ