Teemu Virtanen ei onnistunut rikkomaan Hans Mäenpään 472 kilometrin 24 tunnin maailmanennätystä, mutta hän rikkoi yli 40-vuotiaan maailmanennätyksen torstain ja perjantain välisenä aikana hiihdettyään 443 kilometriä Jyväskylässä, Keski-Suomessa. 

Teemu Virtanen hiihti Vaajakosken stadionin 500 metrin radan 1049 kertaa. Ennätysyritys alkoi haastavasti, kun Virtanen aloitti ilman pacemaker-miestä ensimmäisten tuntien aikana, ja stadionilla oli vastatuulta ja päivän aikana plussan asteita. 

”Rata kastui melko nopeasti, ja ensimmäiset kuusi tuntia olivat melko hankalia lämpötilan noustessa jopa kuuteen asteeseen ja stadionilla oli melko voimakas vastatuuli. Minulla oli vauhtia ajamassa muutaman kierroksen kerrallaan yrityksen alussa, ja vauhti nousi heti 5–10 sekuntia kierrosta kohden, mutta tiesin jo varhain, ettei uutta ennätystä todennäköisesti rikottaisi.” 

Vaikka uutta maailmanennätystä ei tehty, Virtanen on tyytyväinen rikkoessaan 13 vuotta vanhan henkilökohtaisen ennätyksensä kymmenellä kilometrillä (433 km vuonna 2010). 

Miten motivoit itseäsi jatkamaan, kun tiesit jo varhaisessa vaiheessa, että uusi ennätys oli epätodennäköinen? 

”Sain varsinaisen painnin noin kahdeksan tuntia yrityksessä, ja olosuhteet alkoivat parantua, mutta siihen mennessä olimme jo pahasti ennätystä jäljessä. Tämän yrityksen suunnittelu oli kuitenkin ollut pöydällä niin kauan, ja se oli peruttu useita kertoja, että olin luvannut itselleni ja muille, että hiihdän loppuun asti. Lisäksi halusin rikkoa ennätykseni. Kukaan muu kuin Hans (Mäenpää) ei ole pystynyt tuplapaalupaikkaan useammin kuin minä, joten tämä on nyt virallisesti toiseksi paras tulos ja huippuhiihtäjien maailmanennätys.” 

Ennätysyrityksen aikana Virtanen ei ehtinyt pitää varsinaisia ​​taukoja suksien vaihdon lisäksi. Pisin tauko kesti noin kolme minuuttia. Vaikka viimeiset neljä tuntia tuntuivat raskailta, keskinopeus pysyi 19–20 kilometrissä tunnissa viimeistä tuntia lukuun ottamatta. 

Ennätysyrityksen jälkeen Virtanen koki vahvasti, että ennätysyritys oli hänen viimeinen, mutta hän oli jo ehtinyt analysoida, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. 

”Ensinnäkin minun on kiitettävä järjestäjiä tämän järjestämisestä, vaikka heillä ei ole aiempaa kokemusta. Suuret kiitokset myös omalle huoltotiimilleni. Nyt kun yksi päivä on kulunut, minulla on ollut aikaa miettiä, mikä meni pieleen. Olosuhteilla on valtava vaikutus tulokseen, rata olisi pitänyt suolata ja yhden radan olisi pitänyt olla jatkuvasti jäässä. Kilpailussa olisi myös pitänyt olla vauhdittaja koko ajan. Ehkä ensi vuonna vielä kerran. Nyt olen kipeä, mutta toipuminen sujuu hyvin. Tänään minulla oli lepopäivä, mutta huomenna minun on palattava suksien selkään.” Virtanen nauraa.

Lue lisää: Virtasen 24 tunnin hiihdon maailmanennätysyritys