Hiihto urheilulajina on kehittynyt merkittävästi vuosien varrella, mutta harjoittelun perusteet ja periaatteet ovat melko samanlaiset kuin vanhoina aikoina. Hiihtoharjoittelua muovattiin eri vuodenaikojen mukaan jo 1950-luvulla.

Harjoitteluvinkkejä voi edelleen poimia 1950-luvulta, ja tässä on otteita Martti Jukolan yli 60 vuoden takaisesta teoksesta ”Urheilun pikku jättiläinen”. Tässä yli 1600-sivuisessa ”urheiluraamatussa” useimpia urheilulajeja käsitellään varsin perusteellisesti. Tässä on otteita hiihtoharjoittelun yleisistä periaatteista. Onko mikään muuttunut 66 vuodessa?

***********

Hiihtäjän vuosi jaetaan, kuten muidenkin urheilijoiden, lepoon, peruskuntoon, tekniikkaharjoitteluun, kilpailu- ja siirtymäkausiin.

Lepokauden aikana hermostollinen voima kertyy ja kehon liikunnan tarve tyydytetään reippaalla ulkoilulla. Erilaisten urheilulajien harrastaminen on erinomaista kesäaktiviteettia hiihtäjille. Tämä luo pohjan peruskuntokaudelle, joka alkaa elokuussa. Paras perusharjoittelu sisältää kävelyä kuivalla maalla tai mäkisellä metsäpolulla, maastojuoksua, rasittavaa lihastyötä, kuten puunhakkuuta tai puiden kaatamista, suunnistusta ja patikointia monipuolisena virkistäytymisenä sekä lihaskuntoa parantavia harjoituksia.

[…] Kun lumi saapuu, alkaa tekniikkaharjoituskausi, jossa keskitytään tekniikan ja nopeuden kehittämiseen edellisen kauden kestävyyden pohjalta.

[…] Juuri ennen kilpailukauden pääkilpailuja harjoittelun intensiteetti on huipussaan ennen kuin se vähitellen hellittää. Kilpailujen päätyttyä huhtikuun alussa alkaa siirtymäkausi, jonka aikana keho sopeutuu vähitellen kevyempiin aktiviteetteihin, koska sydän joutuu ponnistelemaan lopettaakseen harjoittelun äkillisesti intensiivisen rasituksen jälkeen. Siksi siirtymäkauden aikana, jos hiihto-olosuhteet jatkuvat, tulisi hiihtää kevätlumella, lasketella ja tehdä erilaisia ​​hiihtotemppuja.

[…] Harjoituskuorman tulisi kasvaa vähitellen, mutta tärkeintä ei ole harjoitusten määrä, vaan menetelmä ja intensiteetti, jolla ne tehdään. Harjoittelun vaikutus ei niinkään riipu toiminnan määrästä tai intensiteetistä kuin niiden oikeasta suhteesta yksilön nykytilaan.

[…] On parasta harjoitella yksin, koska silloin voi paremmin keskittyä tuntemusten havainnointiin. Lisäksi on harvinaista, että kahdella ihmisellä on sama nopeus ja he tarvitsevat identtistä harjoittelua. On myös muistettava, että harjoittelun ei pitäisi olla niin rajoittavaa, että päivittäinen työ, elämän tärkein sisältö ja tarkoitus, kärsii. Loppujen lopuksi hiihdämme elämää varten, emme elä hiihtämistä varten!

Martti Jukola, Urheilun pieni jättiläinen, 1958. Viides tarkistettu painos. Toimittanut Reino Hirviseppä. Alkuperäinen artikkeli Maastohiihto.comissa (ProXCskiing Suomi) julkaistu 23. heinäkuuta 2024 ja päivitetty tänään.

Oletko kiinnostunut pitkän matkan ja perinteisen hiihdon harjoittelusta? Klikkaa tästä TÄÄLTÄ ja lue lisää.