Maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) on yksi kestävyysurheilun tunnetuimmista ja kiehtovimmista mittareista. Maastohiihtäjillä tiedetään olevan joitakin korkeimmista arvoista, mutta kenellä on korkein mitattu VO2max? Tässä artikkelissa selitetään ensin, mitä VO2max tarkoittaa, ja sitten nostetaan esiin muutamia kestävyysurheilijoita menneisyydestä, joiden mitattujen arvojen uskotaan olevan maailman korkeimpien joukossa.

VO2max: Kestävyyskapasiteetin mittari

VO2max eli maksimaalinen hapenottokyky on olennainen osa kaikkia kestävyyslajeja niiden aiheuttamien fyysisten vaatimusten vuoksi. Erityisesti maastohiihto vaatii koko kehon ja sen lihasten koordinoitua käyttöä, samalla kun aineenvaihdunta ja hapenkulutus toimivat täydellä teholla. Hiihtäessä voit liikkua upeissa talvimaisemissa ja koetella kehoasi äärirajoille.

On selvää, että mitä nopeammin liikut, sitä vaativammaksi ponnistelu muuttuu, sillä lihaksesi tarvitsevat yhä enemmän happea vastaamaan kasvavaa intensiteettiä. Ammattilaishiihtäjät kohtaavat tämän epämukavuuden jokaisessa kilpailussa, mutta siitä tulee riippuvuutta aiheuttavaa – itsensä puskeminen äärirajoille on avainasemassa kestävyyslajeissa.

VO2max, urheilijan fyysisen kunnon mittari, edustaa kehon enimmäishappimäärää intensiivisen harjoituksen aikana. Huippuhiihtäjillä tiedetään olevan korkeimpia VO2max-arvoja, koska lajin luonne vaatii poikkeuksellista hapenkäyttökykyä.

Niille, jotka eivät ole perehtyneet termiin, VO2max viittaa porrastetun rasitustestin aikana mitattuun huippuhapenkulutukseen, jossa intensiteetti kasvaa asteittain. Termi tulee kolmesta osasta: ”V” tarkoittaa tilavuutta, ”O2” happea ja ”max” maksimia.

VO2max heijastaa yksilön sydän- ja verisuoni- sekä hengityselinten terveyttä, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä pitkäkestoiselle fyysiselle suorituskyvylle. Se ilmaistaan ​​tyypillisesti absoluuttisena arvona litroina minuutissa (L/min) tai suhteellisena arvona millilitroina happea painokiloa kohden minuutissa (ml/(kg·min)). Jälkimmäistä käytetään usein kestävyysurheilijoiden suorituskyvyn vertailuun.

Keskimääräisen treenaamattoman terveen miehen VO2max-arvo on noin 35–40 ml/(kg·min), kun taas naisilla se on 27–31 ml/(kg·min). Nämä arvot voivat parantua harjoittelun myötä, mutta laskevat iän myötä. Harjoittelun vaikutus vaihtelee kuitenkin merkittävästi yksilöiden välillä; jotkut reagoivat poikkeuksellisen hyvin, kun taas toiset näkevät vain vähän parannusta. Tämä sopeutumiskyky on osittain geneettistä, vaikka kuka tahansa voi parantaa VO2max-arvoaan säännöllisellä liikunnalla.

VO2max – Historiatiedot

Historialliset tiedot paljastavat merkittäviä VO2max-saavutuksia. Norjalainen hiihtäjä Bjørn Dæhlie, joka näkyy artikkelin pääkuvassa vuoden 1998 olympiamitalien kanssa, saavutti yhden maailman korkeimmista VO2max-arvoista, 96 ml/(kg·min). Samoin viisinkertainen Ranskan ympäriajon voittaja Miguel Indurain saavutti vaikuttavat 88 ml/(kg·min) huippuvuosinaan. Kestävyysurheilumaailma oli ällistynyt, kun norjalainen pyöräilijä Oskar Svendsen saavutti 97.5 ml/(kg·min) VO2max-arvon vain 18-vuotiaana vuonna 2012.

On syytä huomata, että joissakin kestävyyslajeissa, kuten soudussa, urheilijoilla on usein suurempi ruumiinmassa kuin hiihtäjillä. Tämä johtaa hieman alhaisempiin suhteellisiin VO2max-arvoihin kilogrammaa kohden, mutta heidän absoluuttinen VO2max-arvonsa litroina on paljon korkeampi. Esimerkiksi brittiläisen soutaja Sir Matthew Pinsentin kerrotaan saavuttaneen 7.5 l/min VO2max-arvon.

Maastohiihdossa suomalainen urheilija Juha Mieto saavutti lajin historian korkeimman VO2max-arvon, 7.49 l/min, Jyväskylässä vuonna 1984 tehdyssä testissä. Mieto oli saavuttanut samanlaisen arvon 23-vuotiaana Tukholman laboratoriossa vuonna 1973. Tuolloin kolminkertainen Suomen mestari oli 196 cm pitkä ja painoi 96 kg. Suuren painonsa vuoksi Mieton suhteellinen VO2max-arvo (ml/(kg·min)) ei koskaan ollut maailmanluokkaa.

Lue myös: Kynnysvalmennus – Miten se tehdään?

Entä naiset? Kenellä on korkein mitattu VO2max-arvo?

Naisten korkeimman VO2max-arvon kunnia kuuluu Joan Benoitille, vuoden 1984 maratonin olympiavoittajalle, jonka arvo on 78.6. Lähellä häntä on norjalainen maastohiihtäjä Bente Skari, joka saavutti arvon 76.6. Myös Charlotte Kalla ja Marit Bjørgen sijoittuvat korkealle arvoillaan 74 ja 72.

Ski Classics urheilijat ovat myös saavuttaneet vaikuttavia VO2max-arvoja, vaikka yleisesti uskotaan, että pitkän matkan hiihto on vähemmän vaativaa hapenottokyvyn kannalta. Petter Eliassen mittasi uransa lopussa noin 88 ml/(kg·min), kun taas Anders Aukland saavutti samankaltaisia ​​arvoja. Jopa kolminkertainen Ski Classics Mestari Andreas Nygaard ei ole kaukana perässä. Pelkästään kaksoiskeilatesteissä mitattuna Ski Classics Hiihtäjät kuuluvat maailman eliittiin. Esimerkiksi Eliassenin maksimiarvo kaksoissauvalla hiihtäessä oli vain hieman alhaisempi kuin hänen tuloksensa sauvoilla ja juostessa. Merkillepantavaa on, että Nygaard ohitti Eliassenin muutama vuosi sitten tehdyssä juoksumattotestissä pelkästään kaksoissauvalla hiihtäen.

Lue myös: Nopeusharjoittelu tuo vauhtia hiihtoon

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Petter Eliassenin poikkeuksellinen VO2max

Kuvassa Petter Eliassen juhlii voittoaan vuoden 2020 Vasaloppetissa. Poikkeuksellisesta hapenottokyvystään tunnettu Eliassen on esimerkki huippuhiihtäjien huippusuorituksesta.

Mieshiihtäjien VO2max-arvot ovat olleet noin 90 ml/(kg·min), ja jotkut jopa ylittivät tämän vertailuarvon. Vuonna 2018 Iltalehdelle Artikkelissa valmentaja Toni Roponen eritteli erityyppisten urheilijoiden VO2max-arvot:

• Vapaa-ajan harrastajat: 40–50
• Kestävyysharjoittelun harrastajat: 45–55
• Maratonjuoksijat (3 tunnin maaliin): ~60
• Eliittijalkapallo players: 60–70 (maailman parhaiden saavuttaessa 70)
• Kestävyysurheilijat: 60–75
• Huippukestävyysurheilijat: 80–90
• Kestävyysurheilun mestarit: Yli 90

Nämä vaikuttavat luvut edustavat huippu-urheilijoiden poikkeuksellista lahjakkuutta ja harjoitusta. Keskivertohihtäjien ei kuitenkaan tarvitse huolehtia näin korkeiden arvojen saavuttamisesta. VO2max paranee säännöllisen harjoittelun myötä, ja harrastelijahiihtäjät voivat keskittyä nauttimaan lajista sen sijaan, että he keskittyisivät numeroihin. Vaihtelevan intensiteetin sisällyttäminen harjoituksiin parantaa luonnollisesti kuntoa.

Niille, jotka haluavat menestyä massahiihtokilpailuissa tai parantaa suorituskykyään, intervalliharjoittelu ja kynnysharjoittelu ovat erinomaisia ​​lisäyksiä harjoitusrutiiniin.

Lisää hiihtoharjoittelua käsitteleviä artikkeleita on osoitteessa ProXCskiing.com.